En vaan voi käsittää miten yks rinkula voi muuttaa kaiken niiiin totaallisesti. Surullista sinänsä, et vaikka mä yrittäisin taas pitää yhteyttä ni ne juoksee karkuun :/ Ehkä mun kohtalo vaan on olla yksinäinen susi lopun elämäni :) Onneks edes yks mies pysyy aina mun rinnalla, tai siltä se ainaki nyt näyttää ja toivottavasti niin tulee olemaankin <3
Ja nyt se iski sitte taas se ikävä :/ Hirveen tyhjä ja yksinäinen olo, kun mies huitelee jossain metsissä ja ite möllöttää kotona ja yrittää pitää päänsä kasassa kaikkien näiden asioiden kanssa. Nyt sen vasta oikeesti ymmärs mitä yks tuttu tarkotti, kun aikoinaan sano mulle et ei kannata alkaa seurustelemaan sellasten kanssa jolla on intti vielä käymättä. Tää on nimittäin ihan hirveetä :( ..jatkuva ikävä.. vaikka ei välillä ennen inttiä muutenkaan nähty yhtään sen useemmin, mut jotenki vielä toi välimatka ja se et tietää varmuudella ettei pystytä näkemään ennen seuraavia lomia, vaan saa ton ikävän tuntumaan vielä kamalammalle. Eihän tää maailma tähän lopu, mut ei tää mitenkään mukavaa oo :/ Pakko varmaan mennä pyörittelemään sormusta ja syömään suklaata et piristyis vähän edes, ei tästä kirjottamisesta nyt tuu yhtään mitään.
Paaalataan asiaan sitten taas jossain välissä, hyvää viikon alkua kaikille !
xoxo -Roxanne :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti