Wou...

Kuten siis jo kerroin aikasemmin vai kerroinko.. noh tarkoitus ainakin oli.. eli siis oon menossa yhen ystäväni häihin tossa viikonloppuna ja oon niitäki tässä ihan hirveesti jännittäny, kun kuitenkin ensimmäinen ihan kaveri joka on menossa naimisiin ja jonka häihin pääsen ihan itsekseni edustamaan. :) No mutta siis, niitä siis stressannut, kun en lahjaa meinannut keksiä ja vaate puolikin ihan auki, kun en tiedä varmuudella kuinka virallinen tilaisuus kyseessä on (monimutkanen juttu) :D Ja muutenkin kaikkia kihlautumis juttuja lähiaikoina puhunut monenkin eri ihmisen kanssa, mutta en kertaakan ajatellut asiaa omalla kohdallani.. nyt kuitenkin sitten kävi niin että mieheni sieltä intistä soitteli illalla ja kertoi ajatelleensa asiaa.. hui kamala.. tää tuli niin puun takaa.. onko tää nyt ihan liian pian? Puol vuotta yhessä tuntuu kuitenkin menneen niin nopeesti, ihanku oltais vasta eilen tavattu. Mitä tohon nyt sitten voi mennä sanomaan kun sydän sanoo toista ja järki toista :D