Huijuiui.. missä mennään, mikä maa?

Sain tänään heti aamusta yllättävän puhelun ja frendi kerto tulevansa käymään näillä kulmilla lähi aikoina... sano et olis kiva nähä pitkäst aikaa. Sillon se taas iski, todellisuus.. Mitä elämää mulla oikeestaan edes on? Kaikki todelliset frendit on jossain, kuka missäkin päin maapalloa. Mä vaan kyhjötän himassa. :D Eikä mulla oo täällä ees kavereita.. tai onhan niitä.. aina sillon ku niille sopii... Säälittävää porukkaa, kukaan ikinä soittele, ellei oikeesti tarvii mun apua jossain tai haluis muuten vaan jostain kumman syystä nähä. Perus.

Ja kohta varmaan alkaa joku taas jauhamaan sitä paskaa miten tää on munki syy, ku en ite soita niille.. noo voin kertoa ettei siitä mitään apua oo ollu, kokeiltu on.. uskokaa pois vaan.. Sillon ku mä vielä jaksoin pitää näit niin sanottuja ystävyyssuhteita yllä, ni näinhän mä niitä ihmisiä vähän useemmin, mut heti ku mä lopetin yhteyden pidon.. (tai alussa itseasiassa vaan vähensin) ni eihän niistä koskaan mitään kuulunu. Eli saa mun puolesta jäädä tollaset.. turhaan mä pyristelen vastaan, jos niitä ei mun seura kiinnosta. Ehkä mä vaan oon niin ärsyttävä ihminen ja huonoa seuraa... ;) Mitäs pienistä, elämä jatkuu.

Mutta tosiaan, se frendi.. On se kumma miten jostain ihmisestä voi tulla niin tärkee, vaik sitä näkiski tosi harvoin. Niin kävi tässä tapauksessa. Tuli heti jotenki sellanen olo et olis itekki "menossa kotiin", ku se tulee tänne.. Frendit luo mulle sen kodin tunteen, ne on mulle ne tärkeimmät, harmi vaan et feikkei pyörii ympäril ihan liikaa ja ne oikeesti mahtavat on siel jossai.... :/ MUT positiivisuutta hei ihmiset ;) opin sen frendiltäni ja aijon siihen myös ite pyrkiä, sillä näyttäähän se elämä paljon paremmalta ja mielenkiintosemmalta, ku oikeesti yrittää ettii niit hyvii puolii ;)