Eiköhän kaikki oo joskus elämässään (ainaki toivottavasti) ollu siinä tilanteessa, et kaikki tuntuu vaan yksinkertasesti olevan niin hyvin ettei mikää voi pilata sitä hetkee. Mut sit kuitenki tulee se jokin.. joka pilaa kaiken. Se fiilis mikä sul oli hetki sit, on kadonnu.. muisto vain.. muisto jota et tule vähään aikaan edes ajattelemaan.
Jälkeenpäin kun ajattelee, ni ei aina edes ymmärrä mikä siinä hetkessä oli niin hienoa, mikä sen fiiliksen oikeestaan ees aiheutti? Tätä mun elämä on. Kiiltokuvamaailma jossa kaikki menee aina hyvin, paitsi et eihän se sitte ihan niin mennykkää....
Ei täl blogil oikeesti mitää ideaa oo, tuntuu vaa et välil pakko päästä kirjottaa jotai ja tuntu et tää vois olla se seuraava "juttu". Ei meinaa noi päiväkirjat enää innosta. Ei niitä kukaa jaksa säilyttää, ku koht niit on kuitenki joku 8 ja kaikki täynnä samaa p***** näin kauniisti sanottuna ;) Eihän ne ajatukset oikeesti nii paljoo muutu, asiat vaan menee vähän eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti