Oon taas elämässäni selvinny tän vuoristoradan yhelle korkeimmista kohdista ja pikkuhiljaa olis aika päättää et mihin suuntaan tästä jatkaa. Ainoo asia mikä on varmaa, on se että alaspäin ollaan menossa ja helvetin kovaa. Raiteet lahoo takana päin, joten kiire on kova, eikä hirveesti oo haluakaan palata taaksepäin. Oma kämppä, duuni ja auto.. siinä mun unelma. Miestäkään en elämääni välttämättä halua, kunhan vain selviäisin tästä eteenpäin. Saa nähdä mitä duunia löytyy ihmiselle joka on kussu koko elämänsä :D paskat lukion paperit, TET -todistus kateissa ja aiempi työkokemus 0.... ;) Peruskoulun päättötodistus onneks löytyy, mut ei sekää nii ihmeelline :D eikä sillä varmaan pelkästään pääse mihinkään :D
Tuntuu et taas on selän takana joku tönimässä väärään suuntaan, eli just sinne, mitä en ite haluis/jaksais.. Opiskelemaanhan kaikki muutkin on menossa, mutta en minä.. motivaatio olematon ja kiinnostus kadonnu. Suuntana siis työelämä, vaikka tuskin siitä niin hohdokasta koskaan tulee.. todennäkösesti eläkeikääni odottelen jossain prisman kassalla, kun en sieltä pidemmälle oo koskaan päässy etenemään. :D noh elämä on ja mulle tärkeintä on ainaki se et ite oon onnellinen, eikä onnellisuus välttämättä tarkota mitään huippuduunia, jossa pitää vääntää otsa hiessä kun on niin paljon paperihommia tai muuta paskaa.
Pari vuotta sitte jos olisin ollu tässä tilanteessa, ni olis ollu ajatukset kyllä ihan erilaiset. Enää ei onneks kiinnosta samat asiat, vaan oon saanu ajatukset paremmin kasaan ja ymmärtäny todellisuuden. Enkä enää elele pinkeissä pilvilinnoissani :) Vaikka olihan sekin ihan mukavaa ^^
Tästä tää alamäki nyt sitten alkaa, onnea kaikille muillekkin samassa tilanteessa oleville, kyllä me selvitään ;D Mut muistakaa pitää kovasti kiinni, ettette tipahda kyydistä kesken kaiken ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti