Minä ♥

Tajusin tänään taas peilin edessä keikistellessäni et oon oikeestaan aika tyytyväinen itteeni ja et oon oikeesti muuttunu _PALJON_ 5 vuodessa. Ennen olin se poikatyttö joka pukeutu mustaan ihan vaan sen takia ettei värit muka sopinu mulle ja miesten vaatteitaki löyty kaapista, koska ne vaan oli paremman näkösiä (lähinnä siis huppareita). Sillon en voinu ees kuvitella et olisin joskus jotenki nätti tai et vaatteet vois oikeesti näyttää hyvältä mun päällä. Eikä mua toisaalta ees kiinnostanu. Korkkaritki oli iiiihan mahdoton ajatus, mut nyt.. aina ku katon peiliin ni nään just sellasen ihmisen, joka mä haluunki olla. :)

Kaks kokoo liian isot vaatteet on jääny, eikä lökäreitäkään tuu käytettyä ihan kokoaikaa. M -koon vaatteet on vaihtunu S ja XS -kokoihin, tuntuu ihan järettömältä. Enhän mä edes harrasta mitään liikuntaa, oon kunnon sohvaperuna, enkä jaksa yhtään ees miettiä mitä syön? Silti oon jotenki päässy tähän tulokseen? Eeen vaan ymmärrä. Jännä juttu, mut onnellisempi oon kyllä nyt, eli ihan ilonen asia oli ja on edelleen. :)

Muuuut.. onhan kaikessa varjopuolensaki.. Haluisin nimittäin oikeesti ruveta käymään salilla, lenkillä ja parantaa kuntoani, MUTTA.. tässä pari kuukautta kun oon painoani seurannu, ni vaikka kuulostaaki tyhmälle, ni en mä uskalla alottaa mitään liikuntaa, pelkään et paino putoo ja sit ollaanki jo alipainosia ja kohta varmaan tiputuksessa sairaalassa :o No toivottavasti ei, mut tosiasia on et paino ei todellakaan sais tästä enempää tippua :D Eli katellaan tota liikkumisen alottamista vielä, ei mulla mikään kiire oo ;)

Toinen asia mitä tulin kans miettineeks on se miten väärän kuvan ihmiset on musta saanu, vaik en kyl toisaalt ees ymmärrä, mistä ne repii ne ajatuksensa. "Näytän" siis kuulemma ihan pornotähdeltä.. öö.. mitä? :D Ei se vaatetuksesta ainakaa voi johtua, joten kai mä sitten jotenki vaan oon sellanen? ei jymmärrä... Kertokaa ihmeessä jos jotain ideoita.. ;D

Anyway.. HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ kaikille naisille, naisellisille ja muillekkin. Tuijotelkaa peiliin ja rakastakaa itseänne, niin mä ainakin teen ja hyvä on fiilis ;)

♥ ♥ ♥

"I am beautiful no matter what they say
Words can't bring me down
I am beautiful in every single way
Yes, words can't bring me down
So don't you bring me down today"

♥ ♥ ♥

Palaillaan taas
xoxo

;D

Huipulla tuuleeeee!

Oon taas elämässäni selvinny tän vuoristoradan yhelle korkeimmista kohdista ja pikkuhiljaa olis aika päättää et mihin suuntaan tästä jatkaa. Ainoo asia mikä on varmaa, on se että alaspäin ollaan menossa ja helvetin kovaa. Raiteet lahoo takana päin, joten kiire on kova, eikä hirveesti oo haluakaan palata taaksepäin. Oma kämppä, duuni ja auto.. siinä mun unelma. Miestäkään en elämääni välttämättä halua, kunhan vain selviäisin tästä eteenpäin. Saa nähdä mitä duunia löytyy ihmiselle joka on kussu koko elämänsä :D paskat lukion paperit, TET -todistus kateissa ja aiempi työkokemus 0.... ;) Peruskoulun päättötodistus onneks löytyy, mut ei sekää nii ihmeelline :D eikä sillä varmaan pelkästään pääse mihinkään :D

Tuntuu et taas on selän takana joku tönimässä väärään suuntaan, eli just sinne, mitä en ite haluis/jaksais.. Opiskelemaanhan kaikki muutkin on menossa, mutta en minä.. motivaatio olematon ja kiinnostus kadonnu. Suuntana siis työelämä, vaikka tuskin siitä niin hohdokasta koskaan tulee.. todennäkösesti eläkeikääni odottelen jossain prisman kassalla, kun en sieltä pidemmälle oo koskaan päässy etenemään. :D noh elämä on ja mulle tärkeintä on ainaki se et ite oon onnellinen, eikä onnellisuus välttämättä tarkota mitään huippuduunia, jossa pitää vääntää otsa hiessä kun on niin paljon paperihommia tai muuta paskaa.

Pari vuotta sitte jos olisin ollu tässä tilanteessa, ni olis ollu ajatukset kyllä ihan erilaiset. Enää ei onneks kiinnosta samat asiat, vaan oon saanu ajatukset paremmin kasaan ja ymmärtäny todellisuuden. Enkä enää elele pinkeissä pilvilinnoissani :) Vaikka olihan sekin ihan mukavaa ^^

Tästä tää alamäki nyt sitten alkaa, onnea kaikille muillekkin samassa tilanteessa oleville, kyllä me selvitään ;D Mut muistakaa pitää kovasti kiinni, ettette tipahda kyydistä kesken kaiken ;)

♫ ♪ "..I got that good good.." ♪♫

Että voi ihmisellä olla hyvä fiilis, mut samaan aikaan nii vittuuntunu siitä, et muit ihmisii sattuu.. :( Mut toisaalt asiat on hyvin, koska eihän se sinänsä mun syy oo... Minkä mä sille voin et oon niin ihana? ;)

Eli siis mullahan ei koskaa oo ollu ongelmaa miesten pitämisessä.. toinen asia onki sitte noi ämmät.. eeeehei, ei onnistu.. kaverit hävii aina jossai välissä mut miehet pysyy elämäs :D on se jännä, ei tän varmaa ihan näi pitäis mennä? :D Mut minkäs sille voi et naiset haluu tehä kaikest aina nii vaikeet, ei niitä jaksa kukaa, siks kaveeraanki mielummin kusipää jätkien kanssa ja pyöritän niitä sitte mieleni mukaa.. ahh.. elämä on ihanaa ^^

Ongelmaks muodostuu kuitenki nää suloset jätkät, jotka on sitte taas liianki kilttejä.. mä en voi sietää sellasia. Antaa ämmien pompottaa niitä ihan liikaaki. Eihän mua muiden asiat kiinnosta, joten ongelmia ne on vaan sillon, ku ne on mun kimpussa, ettis jonku joka on oikeesti kiinnostunu niistä. Koska mähän juttelen mielelläni kaikille, mut ei se tarkota sitä et olisin kiinnostunu :/ Ja ongelmia tulee, ku nää ei suostu sitä ymmärtämään :D Taas oon yhen ihanuuden sydämen särkemässä, eikä se niin hyvä fiilis oo, ku muita satuttaa ;(

MUT.. ELÄMÄ JATKUU ;) ja hei naiset.. älkää olko nii epätoivosii..... TAI MUSTASUKKASII.. ei kukaa mies jaksa et ootte kokoaja tenttaamas kaikest ;P

hahaha.. jep jep.. en mä mitää elämänohjeit rupee enempää jakelee.. eläkää omaa elämäänne, älkääkä puuttuko muiden elämää.. eiks tää näin olis helpoint? :)


sit viel biisi teille kaikille todellisille ämmille.. niinku minä ;)

Huijuiui.. missä mennään, mikä maa?

Sain tänään heti aamusta yllättävän puhelun ja frendi kerto tulevansa käymään näillä kulmilla lähi aikoina... sano et olis kiva nähä pitkäst aikaa. Sillon se taas iski, todellisuus.. Mitä elämää mulla oikeestaan edes on? Kaikki todelliset frendit on jossain, kuka missäkin päin maapalloa. Mä vaan kyhjötän himassa. :D Eikä mulla oo täällä ees kavereita.. tai onhan niitä.. aina sillon ku niille sopii... Säälittävää porukkaa, kukaan ikinä soittele, ellei oikeesti tarvii mun apua jossain tai haluis muuten vaan jostain kumman syystä nähä. Perus.

Ja kohta varmaan alkaa joku taas jauhamaan sitä paskaa miten tää on munki syy, ku en ite soita niille.. noo voin kertoa ettei siitä mitään apua oo ollu, kokeiltu on.. uskokaa pois vaan.. Sillon ku mä vielä jaksoin pitää näit niin sanottuja ystävyyssuhteita yllä, ni näinhän mä niitä ihmisiä vähän useemmin, mut heti ku mä lopetin yhteyden pidon.. (tai alussa itseasiassa vaan vähensin) ni eihän niistä koskaan mitään kuulunu. Eli saa mun puolesta jäädä tollaset.. turhaan mä pyristelen vastaan, jos niitä ei mun seura kiinnosta. Ehkä mä vaan oon niin ärsyttävä ihminen ja huonoa seuraa... ;) Mitäs pienistä, elämä jatkuu.

Mutta tosiaan, se frendi.. On se kumma miten jostain ihmisestä voi tulla niin tärkee, vaik sitä näkiski tosi harvoin. Niin kävi tässä tapauksessa. Tuli heti jotenki sellanen olo et olis itekki "menossa kotiin", ku se tulee tänne.. Frendit luo mulle sen kodin tunteen, ne on mulle ne tärkeimmät, harmi vaan et feikkei pyörii ympäril ihan liikaa ja ne oikeesti mahtavat on siel jossai.... :/ MUT positiivisuutta hei ihmiset ;) opin sen frendiltäni ja aijon siihen myös ite pyrkiä, sillä näyttäähän se elämä paljon paremmalta ja mielenkiintosemmalta, ku oikeesti yrittää ettii niit hyvii puolii ;)