'
Tuntu taas pitkästä aikaa et kaikki asiat oli ihan hyvin.. en ajatellu tulevaa vaan elin hetkessä, ei stressiä tai muita ongelmia, mut asiat olikin sitte selvästi ihan liian hyvin, koska pohja petti taas jälleen alta ja korvissa vaan humisi kun syöksyin takas pohjalle... Ehkä mun oliki sitte aika palata todellisuuteen.
Kaikki lähti taas jostain sellasesta, joka ei liittyny muhun mitenkään, mutta koska satuin taas olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, purettiin kaikki myös mun niskaan ja tadaa... täällä mä istun yksin koneella, kaikki on jossain enkä voi ees purkautuu kenellekkää. Jonain päivänä mä varmaan vielä räjähdän tähän pahaan olooni.
- Kiiltokuvamaailmani kääntöpuoli näytti taas mustimmat reunansa. -
Tää tuska oikeesti raastaa palasiks, ku ei oo ketää kelle puhuu.. Välil tuntuu et nettiki olis pullollaa angstist porukkaa jonka kaa vois vaik puhuu kaikest täst paskast, mut sit ku olis taas sellanen hetki ni kaikki katoo.. kaikki vaan tuntuu olevan mua vastaan. Eipä taida tänään olla hirveesti mitään aihetta hymyillä, vaikka elämä niin ihanaa yleensä onkin..
Mut silti hei, pysykää positiivisina ihmiset ;) khyl tää täst...
Paitsi että seuraavaks teen varmaan Pamelat, joten vituiks menee kuitenki.. ei siitä sen enempää.. :) Ihania ootte kaikki, älkää muuttuko miksikään ;)
